Olen Päivi Griffin, 45-vuotias perheenäiti. Koulutukseltani olen Lähihoitaja, lisensoitu Kuntosalivalmentaja, sekä lisensoitu Personal Trainer. Kuntosalimaailma on ollut minulle tuttu ja rakas paikka jo vuosia. Se on minulle myös paikka, jossa olen täysin oma itseni ja pystyn unohtamaan kaikki maailman murheet ympäriltäni.

Harrastin yleisurheilua lapsesta nuoreksi aikuiseksi saakka. Olin oman ikäisteni SM-tason pituushyppääjä, aitoja ja 4x100m viestijoukkueen jäsen. Monien loukkaantumisien myötä ura ja motivaatio hiipui ja tein päätöksen lopettamisesta parikymppisenä.

Aktiiviuran jälkeen liikunta kuitenkin jäi ja muut aktiviteetit tulivat tilalle. Meni varmasti yli 10 vuotta, ennen kuin pystyin edes kuvittelemaan lähteväni liikkumaan, millään lailla – jopa kävely tuotti ahdistusta. En jaksanut tehdä lapsieni kanssa yhtään mitään ja työpäivän jälkeen olin niin poikki, että en muuta halunnut kuin nukkua ja olin äärimmäisen itkuherkkä. Söin huonosti ja milloin sattui. Jossain vaiheessa päätin, että kilot saavat kyytiä ja painoa putosikin -22,5kg. Saavutus oli hieno ja ajattelinkin sen olevan viimeinen kerta. Vaan eihän se ollut. Siitä alkoi jojoileminen, jota jatkui vuosia. Kuvittelin aina, että jos vain syön vähemmän, niin laihdun. Laihduinkin toki, hetkellisesti aina, mutta aina kilot tulivat korkojen kanssa takaisin. Jokaisen lihomisen jälkeen lupasin itselleni, että ei koskaan enää tällaista, kunnes huomasin jälleen tekeväni kuitenkin samaa. Se oli jo pinttynyt ja opittu tapa. Olin mestari jojolaihdutuksessa – voisin sanoa jopa, että maailmamestari. Olin myös maailmanmestari keksimään tekosyitä sille, miksi en tällä kertaa taas onnistunut. Kolmisen vuotta sitten minulle tuli kuitenkin totaali stoppi omaa itseäni kohtaan. Kuntoni oli romahtanut täysin ja olin fyysisesti sekä henkisesti loppu. Palkkasin itselleni Personal Trainerin, jolle olen ikuisesti kiitollinen siitä mittaamattomasta tuesta ja tiedosta, mitä häneltä sain!

Oma elämäntapamuutokseni ei mennyt ihan helpolla ja kävin läpi suuria tunnekuohuja ja fyysisiä oireita, ennenkuin löysin minulle sopivan tyylin ja opettelu muuttui tavaksi. Olen lentänyt nenälleni niin monta kertaa, etten enää ole pysynyt laskuissa mukana ja noussut taas ylös sekä taistellut paljon vanhoja toimintatapojani vastaan. En ole kokoa xs, enkä s, mutta voin hyvin. Voin paremmin kuin koskaan! Olen terve sekä hyväkuntoinen ja se on minulle se ensisijaisen tärkeä asia, kun pohdin, mitä etuja elämäntapamuutos tuo tullessaan. Tiedän, että minulla on paljon annettavaa sellaiselle, joka painii samojen asioiden kanssa.

Koen että olen etuoikeutettu saadessani tehdä työtä, jota rakastan. Se näkyy varmasti myös kaikessa tekemisessäni!